"Mökkiviikonloppu"

Sain kutsun ystävältä tulla viettämään viikonloppua vuokramökille. Pikainen googlettelu kertoi paikasta Lomarankaan verran faktat majoitustilasta ja etäisyyksistä.

Pitkin viikkoa ystävä soitteli ja viestitteli ja alkoi olemaan kiva fiilis pakata lapset autoon ja lähteä mökille ensimmäistä kertaa.
Navigaattoriin osoite ja matkaan. Pulkkilanharju ei talvikuosissa antanut oikeutta, mutta upea se oli silti. Karisalmensillan alla virtasi vesi usean kymmnen metrin leveydeltä!

                   Perille päästyäni leuka loksahti auki! Ai että tämmöinen "mökki".

Toki eihän me tuolla kartanossa nukuttu, mutta olohuoneen ikkunasta avautui aika messevä maisema. Siis aivan mielettömän upea paikka ja ympäristö. Tänne on pakko päästä kesällä vähintään kartanokierrokselle ;)

Puutarha näytti näin puutarhurin silmään hiukan huonokuntoiselta ja ideat alkoivat lentämään ja fantasiat..

Linkki tuonne kartanon sivuille on tässä.

Niin mykistynyt tuosta miljööstä olen ettei oikein irtoa muita fiiliksiä. Hassua oli nukkua poikien kanssa samassa huoneessa/sängyssä. Sitä ei ole tapahtunut ikinä poika nro 2 syntymän jälkeen. Levollista oli nukahtaa kahden pienen pojan tuhistessa vieressä ja verhojen käry nenässä.. 

Niin, poika nro 1 laittoi verhon kohdevalon päälle ja melko lähellä oli ettei koko 1800-luvulla rakennettu torppa olisi ollut liekeissä ja no sanomattakin selvää mitä tärkeämpääkin olisi saattanut tuhoutua..

Pellavaverhossa on nyt palanut läikkä ja katsotaan minkäläisella laskulla meitä muistetaan!

Sitten vielä oma ihan pikkuinen uutinen: paino on siirtynyt uudelle kymmenluvulle. ALASPÄIN!

Siis kevyeämpää kevättä ja linnunlaulua lenkille!

Yksi projekti valmis!

Tämä valaisin on seurannut mukana jo kuutisen vuotta. Koskaan se ei ole istunut sistukseen, mutta ajanut asiansa valaisimena.
Alunperin tämän on serkku ostanut todennäköisesti vuosituhannen vaihteessa.

Enismmäinen tuunaus oli edelliseen kotiimme ja lastenhuoneen valaisimeksi tarkoitettu. Silloin pyökin värinen jalka vaihtui kiiltäväksi mustaksi Maranolilla. Harmittavasti silloista varjostinosaan ei ole kuvattu, mutta luonnonvalkoinen, aavistuksen verran rypyillä oleva puuvillakangas oli kehikon päällä.

Sitten valaisin päätyi nykyiseen kotiimme ja silloin riisuin sen vuosituhannen vaihteen viimeisestä kuosista. Vuoden verran varjostin oli vailla mitään suunnitelmaa kunnes eräänä kauniina päivänä jostain blogista sen bongasin. Paperinarua!
Sitä oli saatava, mutta se oli pirun kallista ja liian pienissä kerissä. Poika nro2 syntyi ja valaisin odotti ja odotti. Tuli joulumarkkinat mastokaupungin suurhalliin ja sieltä se löytyi, 180m  luonnonvalkoista paperinarua edullisesti.

Pikkuhiljaa valaisin alkoi saamaan narua ympärilleen, mutta sitten tuli stoppi. Ei vaan kiinnostanut enää näpertää kun kädet oli täynnä lapsia ja aina jotain tärkeämpää.
Yli vuoden varjostin odotti inspiraatiota. Kun keksin hilata itsen Toimarille tekemään jotain muutakin kuin jauhamaan kakkaa niin parissa kerrassa varjostin sai nykyisen ja toistaiseksi lopullisen muotonsa. 180m:stä jäi jäljelle parikymmentä metriä, että aika moinen määrä tälläiseen menee narua!

Tämä on yksi syy blogini nimeen ja nyt se on valmis! Sitten vaan seuraavan keskeneräisen projektin kimppuun ;)
                                                                                                                                                               

Muki-päivitys

Seitsemään kuukauteen ei minulla ole töissä ollut mukia. Kesällä Kultaisten kaarien Plus-aterian kylkiäisenä tuli lasi. Se päätyi töihin toimittamaan mukin virkaa. Siitä oli hyvä opetella juomaan kahvia, mutta jotain puuttui.

Korva! 

Meillä kotona ei ole eripari mukeja kuin muutama, mutta ne on niin arvokkaita (rahattomasti), että niitä ei töihin voinut viedä.

Aina silloin tällöin aihe palasi mieleen, mutta tuntuu vähän höhlältä ostaa muki kun niitä on valtavasti ihmisillä ylimääräisinä. Niinpä ystävä R:n muuttomyynnistä tarttui lempi radiokanavan termarimuki mukaan. Ja aivan kruununa, yli puolen vuoden mukittomaan elämään, löytyi kierrätyskeskuksen astiaosastolta maailman kamalin muki! Valitettavasti kuva ei anna tälle kamalaluudelle oikeutta, mutta.. Noh. Antaa Günter-viiksien puhua puolestaan :D

Hyvä kysymys oli: Miksi ruma muki? No siksi ettei kukaan muu käyttäisi sitä. Batman-mukista tapellaan töissä. Veikkaan ettei tästä tapella ;)

Sitten se toinen muki-päivitys

Kaveri AM laittoi FB:ssa päivityksen minuutin mutakakusta. Ensin ajattelin etten kokeile, mutta niinhän siinä sitten kävi..

Tämä on siis tehty mikrossa 1minuutissa ja sisältää varmaan sikana kaloreita. Varmistaakseni kalorien saannin lisäsin vielä vaniljajätskiä päälle.

Ohjeen tähän löydät tästä. 

Kaikissa googlettelemissani ohjeissa bloggaaja ei kyennyt syömään loppuun kun oli liian makeaa ja liikaa.

PAH! AMATÖÖRIT!

Onnistuin oikein sutjakkaasti syömään loppuun saakka ilman ongelmia ja en aio pienentää annosta seuraavalla (WHAT!) kerralla.

Tästä on hyvä aloittaa terveellinen elämä 2014!

Juhlat on juhlittu

Olipas juhlahumua!
Joulu, synttärit ja uusi vuosi, kaikki reilun viikon sisällä. Voin kertoa että tuli leivottua ja syötyä herkkuja oikein olan takaa. Pötsi kasvaa ja kättä särkee töissä, mutta salille olis päästävä. Ensi viikolla täytyy käydä aktivoimassa kortti ja aloittaa liikkuminen ja lopettaa herkkujen mättö.

Ihanaa palata pikkuhiljaa takaisin tuttuun rytmiin ja uusiin kujeisiin. Pojat aloittivat nimittäin päiväkodin ja parin päivän perusteella voisin sanoa, että hyvin menee. Molemmat ovat kuulemma reippaita ja iloisia. Ei se täällä kotona kyllä näy! "Mä en jaksa kävellä" ja toinen kiukuttelee pienemmästäkin. Kai se johtuu sitten siitä päiväkodista..

Keskeneräiset projektit saavat kyytiä myös tänä vuonna. Meillä on tuossa lähellä sellainen toimintakeskus, jossa sunnuntaisin tehdään Nuppupeittoja tutustu tässä. Itse ajattelin tehdä muita projekteja ja samalla nauttia hyvästä seurasta ja kupposesta kahvia. Parin tunnin aikana siellä saa tehtyä vaikka mitä verrattuna siinä ajassa mitä kotona.
Viimeksi tein Yle Fem-kanavan Strömsö-ohjelmasta pöllöjä, tässä Strömsön alkuperäinen idea. Niistä tuli super söpöjä! Siinä on askarreltuna meidän koko perhe. Ja jos joku ihmettelee kolmatta isoa pöllöä niin se on meidän ihana lasten hoitaja, toisen kummi ja minun erittäin hyvä ystävä, eli melkein perhettä! Nyt kun hän lähtee töihin ulkomaille niin tämä jää meille muistoksi ellei itse sitä halua ;)

Meidän pöllöperhe

Laitan lopuksi kuvan myös pienen miehen synttäripöydästä. Maukasta alkanutta vuotta!

                                                                                                                                      

Herkkuja 3 vuotiaan kunniaksi

Tarjolla sama kakku kuin ukkokullan synttärikakku, tex-mex-voileipäkakku, Daim-suklaamuffinseja, appelsiini-kardemummamuffinseja ja ruisnappeja, jonka päällä on valkosipuli tai aurinkotomaattidippikastiketta ja kurkku viipale. Ne on meinaan kokeilemisen arvoisia! Olen tykästynyt Kotigastronomin dippeihin ja kermaviilin sijasta käytin valutettua turkkilaista jugurttia. Viimeistä murua myöten kaikki tuli syötyä ja meillä on nyt reipas 3-vuotias, jonka lemppari juttuja ovat merirosvot ja dinosaurukset. Hurjaa!

Joulun odotusta

En varsinaisesti ole jouluihminen. Nyt lasten myötä joulu on saanut taas merkityksen ja mielekkyyden. Omia jouluperinteitä ei ole jos isovanhemmilta toiselle ravaamista ei lasketa perinteeksi.
Millonkohan on korrekti aika sanoa että nyt loppu?

Lumi tuli ja lumi suli. Viimeisetkin kikkareet pihasta on tuhottu leikkeihin.
Tällä viikolla kun jouluun on viikko aikaa, havahduin miettimään jouluvalmisteluja. Tokasin että; ensi viikolla, kunnes katsoin kalenteriin.. Niin nyt on se viimeinen viikko. Paska! Ei ole hankittuna lahjoja, ruokaa ei ole mietittynä ja esikoisen synttäritkin kolkuttaa ihan joulun jälkeen.

Joulun tähti

Kaikki ajatukset on mennyt töissä rämpimiseen ja harrastusjuttuja stressatessa. Ei ole ihan nappiin mennyt tämä kuukausi, mutta josko tästä vielä joulun saisi taiottua mieleenkin. Huonolla säkällä joulu menee töissä. Toivottavasti sitä lunta ei sada!

Kuun vaihteessa kaivoin viime jouluna saadun ikkunakoristeen, josta on tullut erittäin rakas (vaikka se naputtaa ikävästi ikkunaan kun autot ajaa ohi). Kynttilää siinä en ole muistanut polttaa, koska en ole oikeastaan kynttilä ihmisiäkään. Oon mä kyllä aika kumma tyyppi! Koriste muistuuttaa rakkaasta ystävästä, joka on kaukana (tosi kaukana mun lentobudjetille) ja mielessä usein.

Naapurin taidonnäyte!

Laitan kuvan tuosta ikkunakoristeesta ja aivan käsittämättömästä naapurin itse tekemästä joulukoristeesta. Sekin on todella veikeä, mutta lapset on turhan kiinnostuneita siitä :D Viime jouluna se otti osumaa jo jonkin verran, mutta tänä jouluna kaksin verroin isompaa tuhoa?

Levollista joulun odotusta ja kiitos kun luit!

pullukka kuvassa

Ihan kamlaa oli laittaa blogiin kuva. Tuntemattomat ihmiset näkee hahmon tekstin takaa. Vielä vaikeampaa on valita Facebookiin uusi kuva!

Ensimmäisen haasteen tekee se että yleensä itse on siellä kameran takana kun ei halua tulla kuvatuksi. Selasin puolenvuoden kuvat läpi ja tasan yksi kuva löytyi, missä olen edes hiukan edustava. Sekin kuva oli kyllä sumea..
Kukahan kehittäisi sen automaatin kameraan joka ottaisi läskiltä vaikka 20kg pois?

Ai että liikkumalla? Yh.

Toisen haasteen tekee se että näytän lähes kaikissa kuvissa todella väsyneeltä tai tekopirteältä. Näytänkö mä aina noin väsyneeltä? Kamalaa!

Joskus teininä pelattiin mökillä tyttöjen kanssa peliä ja yksi kysymys oli "mitä muuttaisit kehossasi jos saisit päättää"? Silloin muiden piti vastata samoin kuin minä ja kaikki kirjoittivat hyvin lyhyesti lappuun " ei mitään".
Silloin olin todella tyytyväinen nuori tyttö. Pikkuisen pyöreä, mutta kaikki harmoniassa toisiinsa.

Jos pelattaisi nyt samaa peliä niin musertuisin varmaan ihan todenteolla. Kuinka voi ihmisellä olla niin huono itsetunto. Kauniit silmät on tallella, mutta niissäkin näkyy kahden pienen pojan väsytystaktiikka.

Kunhan saan käden kuntoon kunnolla niin palaan salille ja yritän tehdä tilanteelle jotain. Syömispuoli onkin sitten se vaikeampi paikka. Rakastan leipomista, hyvää ruokaa ja cocista. Siitä jälkimmäisestä on onneksi jo luovuttu melko kivuttomasti.
Miten voi leipoa ja olla itse syömättä?
Se leipominen kun on pakopaikka tylsyydestä, ei niinkään se syöminen. Mutta jos kaapissa on suklaakakku niin kyllähän se syödään.

Tänään kyllä ylitin itseni. Ukkokullan harrastuksen pikkujouluihin leivoin muffinseja ja banaani-muffinseista maistoin yhdestä kokonaisesta yhden neljäsosan ja daim-muffinseista vain pikkurillin pään kokoisen murusen. Voi taivas että daim-muffinsit olisvat kyllä joutaneet jäädä kotiin! Sairaan hyviä ja niiden resptin löydät tästä: http://www.kinuskikissa.fi/daim-suklaamuffinssit?hakusivu=1

Ja taas pullukka vaihtoi keskustelun aiheen läskeistä leivoksiin!

No jokatapauksessa nautinnollista pikkujouluaikaa!

Ukkokullan synttärikakku

Aina ei voi olla kovin syvällinen, joten tänään ihan vaan kakku-päivitys.

Olin melkein unohtanut koko synttärit, koska tänä vuonna niitä ei juhlita muuta kuin ihan perheen kesken. Sen takia ei oikein inspiraatiokaan iskenyt. Sankarin omat toiveet oli suklaakakku, joka on kyllä oma bravuurini, tai mangojuusto-kakku. Kumpikaan ei oikein iskenyt ja paniikki meinasi iskeä.
Niinpä päätin siis yllättää itseni ihan "tavallisen" kermakakun teolla.

Mutta koska yleensä en sellaisia tee niin ongelmaksi muodostui sisältö. Mitä ihmettä sinne laitetaan?
Nyt ei ole mansikka-aika, joten se pois laskuista. Ei auttanut muu kuin pistää kysymys eräälle nimeltä mainitsemattomalle keskustelupalstalle. Sieltä sain hyviä idoita ja kehitin niiden pohjalta omat täytteet.

Sisälle tuli kermavaahto-mascarpone vaahto, jonka maustoin kahdella eri tapaa. Toiseen lisäsin banaania ja kondensoitua maitoa ja toiseen mustikoita.
Molempiin massoihin laitoin liivatetta jotta nelikerroksinen komeus pysyisi pystyssä.

Edellisenä iltana kokosin kakun ja tuuppasin jääkaappiin. Aamulla avasin jääkaapin oven ja siellä odotti Pisan kalteva torni! Ei sitä varmaan suotta käytetä tollasissa massakakuissa korotereunaa... Minä kun kokosin ihan vapaasti koko kakun.
No onneksi sitä pystyi pikkuisen suoristamaan painamalla.

Kuorrutus on selkeästi sitten se toinen kompastuskivi. En tykkää yhtään noista sokeri- tai marsipaanikuorrutteista joten sellaista ei toistaiseksi minun kakuissa näy. Mutta ei toi kermavaahtokaan ihan nappi suoritus ollut, varsinkaan kun menin lisäämään vaahtoon kondensoitua maitoa. Siitä tuli ihan liian löysää ja lopputuloksen näkee reunassa.

Maku kylläkin on erinomainen. Mustikka-täytteeseen en lisännyt sokeria ja se tasapainottaa tosi hyvin tota banoffee-täytettä. Jams! Todennäköisesti kakku ei kauaa kaapissa happane ;)

Banoffee-mustikka-kermakakku

Tässä täytyy ruveta miettimään jo seuraavia tarjottavia poika nro. 1 syntymäpäiville, joita vietetään kuukauden päästä heti kun joulu on taputeltu kasaan. Tämä oli ihan hyvä kokeilu-kakku ja voi olla että jossain muodossa tämä päätyy myös 26 vuotta nuoremman synttäreille.

Makoisaa joulunodotusta!